Tiivistelmä: Hermione on huomannut, että on ihastunut veriviholliseensa Draco Malfoyhin.
Hermione istui suurella kivellä polvet vedettyinä rintaansa aivan Tylypahkan
järven rannassa. Hän tuijotti hiljaa vettä, tuulen tuivertaessa hänen hiuksiaan
eteenpäin. Tästä tulisi varmasti vaikuttavan näköinen taulu, Tyttö ajatteli ja
naurahti mielessään. Oikeasti hänen ei tehnyt mieli nauraa. Hermionen ajatuk-
set viilettivät nopeammin kuin koskaan, tytön ajatellessa asiaa, joka pamahti
hänen tajuntaansa kuin pommi aamiaisella.
Hän oli aamulla astumassa ovista Suureen Saliin parhaiden ystäviensä Harryn
ja Ronin kanssa, kun hän törmäsi suoraa päätä johonkuhun, joka tuli samalla
hetkellä pois salista. Kun Hermione nosti katseensa hän kohtasi koleanharmaat
silmät ja platinanvaaleat hiukset. Draco Malfoy.
- Hei Granger, varoisit vähän, Draco murahti ja tuijotti Hermionea silmiin.
- Anteeksi. En huomannut sinua, Hermione mumisi, laski katseensa noista
harmaista silmistä ja punastui hieman. Draco vilkuili Hermionea uteliaana,
mutta jatkoi sitten matkaa portaisiin.
Hermione vilkaisi pojan perään samalla kun Ron nykäisi häntä hihasta.
- Hei, mennään jo, minä kuolen nälkään, Ron marisi ja Hermione käänsi
katseensa poikaan. - Hei, miksi sinä punastuit? Ron huudahti.
- Enkä punastunut! Hermione väitti.
- Punastuitpas!
- Enkä!
- Mennään jo! Harry huudahti ja astui Suureen Saliin.
He kinastelivat koko matkan paikoilleen Rohkelikko pöydän puoleen väliin.
Hermione selitti Ronille, että hänellä oli kuuma villapaidassaan, mutta kun
he istuutuivat Hermione alkoi miettiä. Punastuiko hän oikeasti siksi, että
Malfoy tuijotti häntä? Hermione ei voinut uskoa sitä. Draco Malfoy oli ollut
heidän vihamiehensä ensimmäiseltä luokalta lähtien, eivätkä Harry ja Ron
voineet sietää poikaa vieläkään.
Seuraavan kerran Hermione törmäsi poikaan tullessaan muodonmuutosten
tunnilta. He törmäsivät jälleen kirjaimellisesti niin, että heidän päänsä kolahtivat
yhteen.
- Kylläpä sinulla on kova hinku tänään törmätä minuun Granger, Malfoy oli sanonut.
- Anteeksi, Hermione sanoi jälleen. - En tiedä mikä minua tänään vaivaa. Olen kai
tulossa kipeäksi. Draco tuijotti Hermionea jälleen suoraan silmiin ja Hermione tunsi
kutistuvansa. Tyttö laski katseensa ja yritti kiertää Dracon oikealta, mutta samalla
hetkellä Draco astui askeleen vasemmalle, Hermione yritti väistää tällä kertaa
vasemmalta puolelta ja Draco astui samalla oikealle. He tanssahtelivat hetken näin
kunnes Draco tarttui Hermionea käsivarsista ja siirsi tytön syrjään.
- Törmäillään taas Granger, Draco sanoi, virnisti hiukan ja katosi seuraavalle käytävälle.
Hermione jäi tuijottamaan pojan perään ja hänen käsivarsiaan kihelmöi kohdista, joista Draco oli häntä koskenut. Nyt tyttö oli varma siitä, että hän oli ihastunut Draco Malfoyhin.
***
Kova tuulenpuuska pyyhkäisi järven yli ja Hermione kiersi kätensä polviensa ympäri
ja nojasi leuallaan polviinsa. Hän paleli, mutta ei halunnut lähteä vielä linnaan, ettei
törmäisi Malfoyhin. Yksinäinen kyynel vierähti tytön poskelle ja tyttö puhalsi
tuskastuneena ilmaa ulos keuhkoistaan.
Samassa kyyneliä alkoi tulla hieman useampia ja Hermione päästi pienen nyyhkäisyn.
Ei hän sen takia itkenyt, ettei Draco osoittanut yhtään kiinnostusta häneen, vaan sen
takia, että hän ei voinut uskoa, että oli sortunut ihastumaan veriviholliseensa. Hermione
tuijotti lasittunein silmin kylmään veteen.
Sinä olet typerys Hermione Granger, hän sanoi itselleen. - Typerys! Et sinä voi ottaa ja
ihastua Draco Malfoyhin. Yritä nyt uskoa, sinulle sopii paljon paremmin joku hikipinko
Korpinkynsi tai Rohkelikko, mutta ei, ei Luihuinen!
Hermionen suorittaessa yksinpuheluaan, hän ei huomannut että hänen taakseen oli
ilmestynyt hahmo. Hahmo liikkui hitaasti kohti kiveä jolla Hermione yhä puhui itselleen
ja välillä nyyhkäisi.
Kuvittele nyt jos Malfoy saisi tietää, että olet pihkassa häneen? Hermione mutisi ja
tuhahti. - Hän nauraisi itsensä kuoliaaksi ja seuraavaksi siitä tietäisi koko koulu.
- Oletko tosissasi? Hermione kuuli selkänsä takaa.
Tyttö kääntyi katsomaan ja näki kauhistuksekseen platinanvaalean pään ja harmaat
silmät.
- Draco! Kuinka.... Kuinka kauan olet ollut siinä? Hermione henkäisi ja punastui
tomaatinpunaiseksi.
- Tarpeeksi kauan kuullakseni puhelusi, Draco sanoi hiljaa kädet taskuissaan.
- Tarkoititko todella sitä? Poika jatkoi.
- En! En tietenkään! Hermione valehteli, mutta tiesi sen kuulostavan surkealta ja
ähkäisi. - Kyllä, kyllä minä tarkoitin.
Tyttö hautasi pään käsiinsä ja alkoi niiskuttaa.
- Hermione.... Onko sinulla tunteita minua kohtaan? Draco varmisti.
- Hermione hätkähti, Draco oli sanonut häntä Hermioneksi, ei Grangeriksi.
- On, Hermione kuiskasi.
Draco astui askelen lähemmäksi.
- Sitten on kai sopivaa kertoa, että minullakin on nykyään ollut aika lämpimiä
ajatuksia sinua kohtaan, poika kuiskasi todella hiljaa.
Hermione nosti päänsä ja kysyi: Mitä?
- Kuulit kyllä. Minäkin pidän sinusta...
Hermione kääntyi istumaan Dracoa kohti ja sanoi: Jos tämä on pilaa, se Ei naurata.
Draco pudisti päätään. - Ei se ole pilaa.
Hermione vilkaisi poikaan joka tuijotti takaisin. Sitten, kuin hidastetussa filmissä poika
levitti kätensä kuin kutsuen Hermionea luokseen. Hermione niiskaisi, naurahti ja pyyhkäisi
viimeisen kyyneleen poskeltaan, nousi kiveltä ja juoksi Dracon luo. Poika puristi Hermionen
rintaansa vasten ja hengitti tytön tuoksua. Hermione käänsi katseensa ylöspäin ja Draco
tuijotti alas Hermioneen. Pojan pää läheni ja Hermione tiesi mitä tapahtuisi. Draco painoi
huulensa tytön huulia vasten ja kallisti tätä hieman taaksepäin. Se oli paras suudelma
minkä Hermione oli koskaan saanut. He seisoivat siinä kietoutuneina toisiinsa pitkään,
kunnes Draoc irrottautui ja otti Hermionea kädestä kiinni.
- Mennään sisälle, täällä on kylmä ja sinä olet istunut täällä jo hyvän tovin, Draco sanoi
lempeästi. Hän otti Hermionen kainaloonsa ja ohjasi tämän kohti linnan ovia. Hermionen
elämä hymyili. Kaikki oli nyt hyvin, hänellä oli Draco.
Loppu.
***
Tämä oli eka ficci jonka kirjoitan joten se saattaa näkyä tekstissä. Teksti on myös lyhyt, mutta kirjoitan seuraavista pidempiä.
Kommentit