Jos tykkäät lukea fanfictionia Harry Potterista, niin tänne blogiin mä lisäiln itse kirjoittamiani juttuja. Mä vasta aloittelen kirjottamista, niin yritä ymmärtää jos teksti välillä vähän tökkii.
Tarinoiden tyyli - laatikosta löytyy tietyn tyylisiin tarinoihin linkit ja sieltä sitten pääset lukemaan itse tarinoita. :)
- whisper91
lauantai, 22. maaliskuu 2008
Heippa!
lauantai, 22. maaliskuu 2008
Vaikeuksien kautta voittoon
Paritus: Hermione/Draco
Tiivistelmä: Hermionella on tunteita Dracoa kohtaan, ja pian alkaa vaikuttaa, että
myös Draco pitää Hermionesta
***
Hermione istui Suuressa Salissa aamupalalla Harryn ja Ronin välissä. Hänen
katseensa ajelehtien muiden tupapöytien asukkaissa ja pysähtyi lopulta Luihuisen
pöydässä istuvaan Draco Malfoyhin. Draco istui ystäviensä ympäröimänä ja kun
hän sanoi jotain, muut räjähtivät nauramaan. Niin, Hermione ajatteli. Draco on
todella suosittu omassa tuvassaan.
Yhtäkkiä Hermione hätkähti, hän ei ollut huomannut, että oli jäänyt tuijottamaan
Dracoa ja nyt poika nosti katseensa ja koleanharmaat silmät tuijottivat suoraan
Hermionea. Tyttö laski katseensa ja punastui kevyesti. Onneksi Harry ja Ron
olivat keskittyneet aamupalaansa, eivätkä olleet huomanneet mitään.
* * *
Liemitunnilla heidän oli määrä valmistaa kohtuullisen helppo hikkaliuos.
- Jos Longbottomkin onnistuisi tällä kertaa, Kalkaros murahti ja Neville punastui.
Harry ja Ron odottivat, että Hermione alkaisi antaa jonkinlaisia ohjeita liuoksen
valmistamiseen, mutta tytön ajatukset laukkasivat aivan muualla. Ron heilutteli
kättään Hermionen naaman edessä.
- Hermione? Mitä meidän pitää tehdä? Muut aloitti jo! Ron kysyi.
- Lue kirjasta, kai sinä sen osaat! Hermione kivahti. Häntä ärsytti suunnattomasti,
kun Ron oli todella avuton eikä ollenkaan omatoiminen. Ron hätkähti ja alkoi selata
kirjaansa mutisten jotain käsittämätöntä.
Hermione vilkaisia vaivihkaa olkansa yli takapulpetissa istuvaa Draoa, joka uurasti
Blaise Zabinin kanssa hikkaliuostaan. Jälleen, Draco nosti katseensa ja tuijotti
Hermionea. Tyttö oli jopa huomaavinaan pienen virneen Dracon naamalla. Hermione
käänsi äkkiä katseensa ja alkoi auttaa poikia hikkaliuoksessa. Hän katui jo sitä, että
oli ärähtänyt Ronille.
* * *
Kävellessään kohti kirjastoa tekemään läksyjä, Hermione alkoi sättiä itseään. Miksi
ihmeessä Draco Malfoy pyöri hänen päässään? Poika oli Luihuinen, hän ei todellakaan
kiinnostuisi mistään jästisyntyisestä Rohkelikosta!
Kun Hermione pääsi kirjaston ovelle hän kuuli takaa jonkun lausuvan hänen nimensä.
Tyttö pyörähti ympäri ja näki platinanvaaleat hiukdet. Draco Malfoy nojasi seinään ja
silmäili Hermionea päästä varpaisiin.
- No, Granger. Kertoisitko minulle miksi sinä tuijotat minua nykyään koko ajan? Draco
kysyi laiskasti. Hermione punastui. Voi ei, Draco oli huomannut hänen tuijotuksensa!
- En minä sinua tuijota, Hermione mutisi, vaikka tiesi sen kuulostavan valheelta.
Draco virnisti ja risti kätensä rinnalleen.
- Et varmaan joo, minä vain kuvittelen, poika naurahti. Hän kuitenkin jätti asian sikseen
ja sanoi lähtiessään: Nähdään taas Granger. Sitten poika katoi kulman taakse.
Hermione yntäsi kirjastoon ja hautautui kirjoiin. Nyt lakkaat ajattelemasta Dracoa, hän
komensi itseään ja veti professori McGarmiwan läksyn eteensä. Milloin hän sitä paitsi
oli alkanut kutsua poikaa etunimellä? Hermione huokaisi ja otti sulkakynän käteensä.
* * *
Seuraavana päivänä yrttitiedon tunnilla Hermione tunsi itsensä kohtuullisen normaaliksi
ja pystyi hoitamaan erilaisia kasveja ärähtelemättä Harrylle tai Ronille. Pojat tuntuivat
helpottuneilta kun hänen kiukkunsa oli kadonnut. Mutta kun he pääsivät tunnilta pois
lounaalle, Hermione näki Dracon kulkevan kasvihuoneiden ohi. He vilkaisivat toisiaan
ja Hermione kuvitteli näkevänsä pojan vilkuttavan silmää hänelle. Hermione punastui
jälleen ja kiirehti Suureen Saliin syömään. Harry ja Ron saivat tulla puolijuoksua perässä.
Seuraavina päivinä Hermione tunsi näkevänsä ja törmäävänsä Dracoon kaikkialla.
Kirjastossa, Suuressa Salissa, käytävillä ja jopa tyttöjen vessan ulkopuolella. Hermione
yritti vältellä poikaa, ettei syntyisi vääriä käsityksiä.
Torstai-iltana Hermione oli palaamassa Rohkelikkotorniin, kun Draco hyppäsi hänen eteensä
erään haarniskan takaa. Hermione päästi pienen kiljaisun. Draco painoi kätensä hänen
suulleen.
- Hiljaa Granger! Draco suhahti.
Hermionen sydän pomppoili rinnassa. Mitä Draco oikein halusi?
- Ylihuomenna on Tylyaho päivä, Draco aloitti.
- Tiedän. Näin ilmoituksen, Hermione sanoi.
- Mietin vain... mmm... että tulisitko Tylyahoon minun kanssani? Draco mutisi.
Hermione kohotti kulmakarvaansa.
- Mitä? Siis niinkuin.... treffeille? Hermione henkäisi sanan suustaan.
- No, niin, Draco sanoi ja haroi hiuksiaan. - No miten on? Tuletko vai et?
Hermione mietti hetken ja nyökkäsi.
- Kyllä. Voin tullakin, Hermione sanoi ja punastui kevyesti. Onneksi käytävässä oli
kohtuullisen pimeää, niin Draco ei voinut nähdä häntä kunnolla.
- Se on sitten sovittu, Draco sanoi, heilautti sitten kättään ja katosi pimeään käytävään
joka johti tyrmiin. Hermione jäi seisomaan ja puristi reppunsa sankaa hymyillen leveästi.
Hänellä oli treffit Draco Malfoyn kanssa. Onnentunne kesti hetken, sitten hän alkoi miettiä
mitä Harry tai Ron sanoisi jos hän ilmoittaisi seurustelevansa Draco Malfoyn kanssa.
Hermione työnsi ajatuksen mielestään, se oli poikien ongelma jos heillä olisi jotain sitä
vastaan, että Hermione seurusteli Dracon kanssa.
- Ehkä minä menen nyt asioiden edelle, voihan se olla, että Draco haluaa mennä Tylyahoon
vain kaveripohjalta, Hermione supatti itsekseen.
Lauantai-aamuna aurinko paistoi kirkkaasti ja sen säteet kutittelivat Hermionen nenää kun
tämä heräsi. Tyttö pomppasi virkeänä pystyyn ja alkoi vetää vaatteita päälleen. Hän oli sopinut
tapaavansa Dracon puoli kymmeneltä ja nyt kello oli kahdeksan. Hänellä oli puolitoista tuntia
aikaa pukeutua ja käydä aamiaisella. Hermione yritti saada tuuhean hiuspehkonsa aisoihin
harjaamalla sitä voimakkaasti, mutta se tuntui vain sähköistyvän ja tyttö luovutti.
Hän pukeutui kevyesti, sillä ilma oli aika lämmin. T-paita ja hame kelpasivat hyvin
viikonlopun viettoon.
Oleskeluhuoneessa Harry odotti Ron vierellään Hermionea aamupalalle. Kun tyttö laskeutui
portaat alas Ron tuijotti häntä. Hermione ei normaalisti käyttänyt kireitä vaatteita ja T-paita
joka hänellä oli päällään oli todella kireä.
- Ron, sinä kuolaat, Harry naurahti ja tönäisi Ronia. Ron punehtui kevyesti ja kääntyi
muotokuva-aukkoa kohti.
- Mennään jo, Ron mutisi ja katosi käytävään. Harry seurasi naureskellen ja Hermione
piti perää.
- Tulethan meidän kanssa Tylyahoon Hermione? Harry kysyi popsiessaan pekonia ja
kananmunia. Hermionen hiukset estivät tytön kasvoja nnäkymästä.
- En, olen pahoillani mutta sovin jo erään toisen tyypin kanssa, Hermionen ääni kuului
hiusten takaa.
- Kenen? Ron kysyi haukkana. Hermione nielaisi. Pakko kai se on kertoa, kun he
kumminkin törmäisivät Tylyahossa.
- Dracon, tyttö mutisi. Ron veti kurpitsamehua väärään kurkkuun.
- Malfoyn? Hän pärski. - Menetkö sinä Tylyahoon Draco Malfoyn kanssa! Oletko päästäsi
vialla?! Tällä kertaa Hermione punehtui kiukusta.
- Montako Dracoa me muka tunnetaan? Hän kivahti. - Joten kyllä! Menen Malfoyn kanssa
Tylyahoon. Hän on ollut minulle todella kiva. Hermione laski haarukkansa lautaselle ja purjehti
ulos Suuren Salin ovista.
Kello läheni jo puolta kymmentä kun Hermione pääsi eteisaulaan. Draco odotti jo ovien luona
ja virnisti kun Hermione pääsi hänen luokseen.
Hei Granger, Draco sanoi silmäillen tytön kireää T-paitaa.
Hei, Hermione sanoi hymyillen.
He liittyivät jonoon, joka odotti pääsevänsä linnasta. Koulun vahtimestari Argus Voro tarkasti
jokaisen oppilaan lupalapun, ennenkuin päästi heidät menemään.
Kun he pääsivät ulos porteista he suunnistivat tielle, joka johti Tylyahoon.
* * *
He olivat juuri päässeet Tylyahoon ja tutkivat nyt kauppojen näyteikkunoita, kun Draco
sanoi: Vahtikoirasi eivät näköjään halua päästää sinua silmistään.
Hermione vilkaisi taakseen ja näki Ronin, joka mulkoili heitä ja Harryn, joka piteli Ronia
varmuuden vuoksi kaavusta. Hermione tuhahti.
- Mennäänkö juomaan jotain? Hän ehdotti. Draco nyökkäsi, laittoi kätensä Hermionen
ristiselkään ja ohjasi tytön Kolmeen Luudanvarteen. Ron pihisi kiukusta taaempana.
Kun he palasivat linnaan päivän päätteeksi, Hermione piteli kädessään uutta sulkakynää,
jonka Draco oli tarjoutunut ostamaan hänelle.
- Kiitos Draco, minulla oli oikein kiva päivä, Hermione sanoi ujosti. Draco hymyili.
- Ei minullakaan ollut yhtään hullumpi päivä, otetaan joskus uusiksi, Draco sanoi puristi
Hermionea käsivarresta ja kääntyi kohti tyrmiä, jossa Luihuisen oleskeluhuone sijaitsi.
Hermione tuumi hetken ja juoksi sitten pojan perään.
- Draco, odota! Hän huudahti. Poika pysähtyi, kääntyi ja Hermione sai hänet kiinni.
Tyttö pysähtyi Dracon eteen ja kurkotti antamaan pojalle suudelman poskelle.
- Kiitos, hän vielä sanoi ja kirmasi sitten ylös portaita. Draco jäi hämmentyneenä,
mutta tyytyväisenä seisomaan paikoilleen.
Silmäkulmastaan Draco näki Ronin ja Harryn, jotka olivat juuri saapuneet linnaan.
Ronin ilme oli tyrmistynyt. Draco väläytti heille leveän hymyn ja katosi sitten tyrmiin.
Ron puhisi ja uhkui raivoa.
- Se sika, se Sika! Miten Hermione voi... Tuo! Se... SIKA! Ron änkytti punaisena.
- Tuosta änkytyksestä voisi päätellä että olet ihastunut Hermioneen, Harry totesi maltillisesti
ja alkoi nousta rappusia Ron perässään.
- Minäkö? Ehen. En minä välitä, Hermione saa olla kenen tahansa kanssa, mutta että tuollaisen
emäsian, Ron mutisi muutaman portaan Harryn takana.
- Äh kuule, anna olla. Kyllä Hermione pian huomaa, että Malfoy on pelkkä sontakasa...
Siirappisuklaa, Harry lausui tunnussanan Rohkelikkotorniin.
Hermione makoili yhdellä sohvalla ja pyöritteli sulkakynää kädessään. Hän hyräili jotain laulua
kun Harry ja Ron tulivat oleskeluhuoneeseen. He istahtivat Hermionen lähelle.
- No, oliko kiva päivä? Harry aloitti.
- Mahtava, Draco on oikea herrasmies. Hän osti minulle tämän sulkakynän, Hermione hymyili.
Ronin naama vääristyi.
- Herrasmies? Herrasmies? Malfoy? Sitten hän päästi röhönaurun ja Hermione katseli häntä
kylmästi.
- Niin. Herrasmies. Toisin kuin sinä! Hermione juoksi portaat ylös tyttöjen makuusaliin. Ron on
ääliö, hän ajatteli. Ääliö.
* * *
Seuraavan maanantain liemitunnilla Hermione loi iloisia katseita Dracoon, joka hymyili hänelle
varkain, kun kukaan ei katsonut. Kerran Draco kulki heidän pöydän ohi ja tipautti lapun Hermio-
nen kohdalle. Hermione avasi sen kädet täristen.
Granger,
nähdään tänä iltana seitsemännessä käytävässä yhdeltätoista. Siinä salakäytävän edessä.
Draco.
Hermione taitteli lapun laukkuunsa ja nyökkäsi Dracolle, joka hymyili. Sitten Hermione jatkoi
rauhanjuoman valmistamista posket hehkuen onnesta.
Päivä tuntuu matelevan, kun odottaa jotain oikein kovasti, Hermione ajatteli näreissään loitsu-
tunnilla. Mutta sitten ilta yhdeltätoista Hermione työnsi muotokuva-aukon oven auki ja livahti
käytävään.
- Minnekäs sitä ollaan menossa näin myöhään? Lihava Leidi alkoi moittia.
Hermione ei kuunnellut sitä vaan kipaisi seitsemänteen kerrokseen, jossa Draco jo odotti.
- Granger, Draco tervehti.
- Hei, Hermione vastasi. He seisoivat hetken vain tuijottamassa toisiaan, Dracon koleanharmaat
silmät tuntuivat porautuvan Hermionen pähkinänruskeisiin silmiin. Ja sitten aivan yhtäkkiä Draco
astui askelen edemmäs ja painoi huulensa kiinni Hermionen huuliin. Pojan huulet olivat pehmät ja
lämpöiset ja maistuivat hyviltä. Hermione sulki silmänsä ja kietoi käsivartensa pojan kaulaan
vastaten innokkaasti suudelmaan. Dracon kädet liikkuivat pitkin Hermionen selkää ja tuuheita ruskeita hiuksia.
Draco veti heidät salakäytävään ja he jatkoivat suutelemista vaikka kuinka kauan.
Lopulta he päätyivät istumaan salakäytävän seinää vasten ja pitämään toisian kädestä.
Hermione painautui Dracon kylkeen kiinni ja nojasi päätään tämän olkapäähän.
- Hermione? Dracon ääni kuiskasi. Hermionen sydän heitti volttia. Draco oli sanonut hänen
nimenä ensimmäisen kerran koko heidän Tylypahka vuosien aikana. Hermione ynähti kysyvästi.
- Minä taidan rakastaa sinua, poika kuiskasi ja silitteli Hermionen hiuksia. Hermione virnisti.
- Minäkin rakastan sinua, Hermione kuiskasi ja jatkoi: Vaikka meillä olikin omat vaikeutemme
löytää tunteemme niin onneksi me nyt olemme yhdessä.
Draco oli samaa mieltä ja suteli kevyesti Hermionen otsaa. Tyttö tunsi olevansa onnellisempi
kuin koskaan. Ja huomenna, hän päätti. Huomenna minä teen sovinnon Ronin kanssa. Ei hän
voisi olla kenellekään vihainen, kun oli näin onnellinen. Onneksi hänellä oli Draco, nyt mikään
ei voisi mennä pieleen, tyttö ajatteli.
Loppu.
Joo, taas Hermione/Draco paritus, mutta se nyt vaan on mun lempiparini. Laittakaa kommentteihin omia pyyntöjänne minkälaisia pareja haluaisitte. Kiitos. :)
Tiivistelmä: Hermionella on tunteita Dracoa kohtaan, ja pian alkaa vaikuttaa, että
myös Draco pitää Hermionesta
***
Hermione istui Suuressa Salissa aamupalalla Harryn ja Ronin välissä. Hänen
katseensa ajelehtien muiden tupapöytien asukkaissa ja pysähtyi lopulta Luihuisen
pöydässä istuvaan Draco Malfoyhin. Draco istui ystäviensä ympäröimänä ja kun
hän sanoi jotain, muut räjähtivät nauramaan. Niin, Hermione ajatteli. Draco on
todella suosittu omassa tuvassaan.
Yhtäkkiä Hermione hätkähti, hän ei ollut huomannut, että oli jäänyt tuijottamaan
Dracoa ja nyt poika nosti katseensa ja koleanharmaat silmät tuijottivat suoraan
Hermionea. Tyttö laski katseensa ja punastui kevyesti. Onneksi Harry ja Ron
olivat keskittyneet aamupalaansa, eivätkä olleet huomanneet mitään.
* * *
Liemitunnilla heidän oli määrä valmistaa kohtuullisen helppo hikkaliuos.
- Jos Longbottomkin onnistuisi tällä kertaa, Kalkaros murahti ja Neville punastui.
Harry ja Ron odottivat, että Hermione alkaisi antaa jonkinlaisia ohjeita liuoksen
valmistamiseen, mutta tytön ajatukset laukkasivat aivan muualla. Ron heilutteli
kättään Hermionen naaman edessä.
- Hermione? Mitä meidän pitää tehdä? Muut aloitti jo! Ron kysyi.
- Lue kirjasta, kai sinä sen osaat! Hermione kivahti. Häntä ärsytti suunnattomasti,
kun Ron oli todella avuton eikä ollenkaan omatoiminen. Ron hätkähti ja alkoi selata
kirjaansa mutisten jotain käsittämätöntä.
Hermione vilkaisia vaivihkaa olkansa yli takapulpetissa istuvaa Draoa, joka uurasti
Blaise Zabinin kanssa hikkaliuostaan. Jälleen, Draco nosti katseensa ja tuijotti
Hermionea. Tyttö oli jopa huomaavinaan pienen virneen Dracon naamalla. Hermione
käänsi äkkiä katseensa ja alkoi auttaa poikia hikkaliuoksessa. Hän katui jo sitä, että
oli ärähtänyt Ronille.
* * *
Kävellessään kohti kirjastoa tekemään läksyjä, Hermione alkoi sättiä itseään. Miksi
ihmeessä Draco Malfoy pyöri hänen päässään? Poika oli Luihuinen, hän ei todellakaan
kiinnostuisi mistään jästisyntyisestä Rohkelikosta!
Kun Hermione pääsi kirjaston ovelle hän kuuli takaa jonkun lausuvan hänen nimensä.
Tyttö pyörähti ympäri ja näki platinanvaaleat hiukdet. Draco Malfoy nojasi seinään ja
silmäili Hermionea päästä varpaisiin.
- No, Granger. Kertoisitko minulle miksi sinä tuijotat minua nykyään koko ajan? Draco
kysyi laiskasti. Hermione punastui. Voi ei, Draco oli huomannut hänen tuijotuksensa!
- En minä sinua tuijota, Hermione mutisi, vaikka tiesi sen kuulostavan valheelta.
Draco virnisti ja risti kätensä rinnalleen.
- Et varmaan joo, minä vain kuvittelen, poika naurahti. Hän kuitenkin jätti asian sikseen
ja sanoi lähtiessään: Nähdään taas Granger. Sitten poika katoi kulman taakse.
Hermione yntäsi kirjastoon ja hautautui kirjoiin. Nyt lakkaat ajattelemasta Dracoa, hän
komensi itseään ja veti professori McGarmiwan läksyn eteensä. Milloin hän sitä paitsi
oli alkanut kutsua poikaa etunimellä? Hermione huokaisi ja otti sulkakynän käteensä.
* * *
Seuraavana päivänä yrttitiedon tunnilla Hermione tunsi itsensä kohtuullisen normaaliksi
ja pystyi hoitamaan erilaisia kasveja ärähtelemättä Harrylle tai Ronille. Pojat tuntuivat
helpottuneilta kun hänen kiukkunsa oli kadonnut. Mutta kun he pääsivät tunnilta pois
lounaalle, Hermione näki Dracon kulkevan kasvihuoneiden ohi. He vilkaisivat toisiaan
ja Hermione kuvitteli näkevänsä pojan vilkuttavan silmää hänelle. Hermione punastui
jälleen ja kiirehti Suureen Saliin syömään. Harry ja Ron saivat tulla puolijuoksua perässä.
Seuraavina päivinä Hermione tunsi näkevänsä ja törmäävänsä Dracoon kaikkialla.
Kirjastossa, Suuressa Salissa, käytävillä ja jopa tyttöjen vessan ulkopuolella. Hermione
yritti vältellä poikaa, ettei syntyisi vääriä käsityksiä.
Torstai-iltana Hermione oli palaamassa Rohkelikkotorniin, kun Draco hyppäsi hänen eteensä
erään haarniskan takaa. Hermione päästi pienen kiljaisun. Draco painoi kätensä hänen
suulleen.
- Hiljaa Granger! Draco suhahti.
Hermionen sydän pomppoili rinnassa. Mitä Draco oikein halusi?
- Ylihuomenna on Tylyaho päivä, Draco aloitti.
- Tiedän. Näin ilmoituksen, Hermione sanoi.
- Mietin vain... mmm... että tulisitko Tylyahoon minun kanssani? Draco mutisi.
Hermione kohotti kulmakarvaansa.
- Mitä? Siis niinkuin.... treffeille? Hermione henkäisi sanan suustaan.
- No, niin, Draco sanoi ja haroi hiuksiaan. - No miten on? Tuletko vai et?
Hermione mietti hetken ja nyökkäsi.
- Kyllä. Voin tullakin, Hermione sanoi ja punastui kevyesti. Onneksi käytävässä oli
kohtuullisen pimeää, niin Draco ei voinut nähdä häntä kunnolla.
- Se on sitten sovittu, Draco sanoi, heilautti sitten kättään ja katosi pimeään käytävään
joka johti tyrmiin. Hermione jäi seisomaan ja puristi reppunsa sankaa hymyillen leveästi.
Hänellä oli treffit Draco Malfoyn kanssa. Onnentunne kesti hetken, sitten hän alkoi miettiä
mitä Harry tai Ron sanoisi jos hän ilmoittaisi seurustelevansa Draco Malfoyn kanssa.
Hermione työnsi ajatuksen mielestään, se oli poikien ongelma jos heillä olisi jotain sitä
vastaan, että Hermione seurusteli Dracon kanssa.
- Ehkä minä menen nyt asioiden edelle, voihan se olla, että Draco haluaa mennä Tylyahoon
vain kaveripohjalta, Hermione supatti itsekseen.
Lauantai-aamuna aurinko paistoi kirkkaasti ja sen säteet kutittelivat Hermionen nenää kun
tämä heräsi. Tyttö pomppasi virkeänä pystyyn ja alkoi vetää vaatteita päälleen. Hän oli sopinut
tapaavansa Dracon puoli kymmeneltä ja nyt kello oli kahdeksan. Hänellä oli puolitoista tuntia
aikaa pukeutua ja käydä aamiaisella. Hermione yritti saada tuuhean hiuspehkonsa aisoihin
harjaamalla sitä voimakkaasti, mutta se tuntui vain sähköistyvän ja tyttö luovutti.
Hän pukeutui kevyesti, sillä ilma oli aika lämmin. T-paita ja hame kelpasivat hyvin
viikonlopun viettoon.
Oleskeluhuoneessa Harry odotti Ron vierellään Hermionea aamupalalle. Kun tyttö laskeutui
portaat alas Ron tuijotti häntä. Hermione ei normaalisti käyttänyt kireitä vaatteita ja T-paita
joka hänellä oli päällään oli todella kireä.
- Ron, sinä kuolaat, Harry naurahti ja tönäisi Ronia. Ron punehtui kevyesti ja kääntyi
muotokuva-aukkoa kohti.
- Mennään jo, Ron mutisi ja katosi käytävään. Harry seurasi naureskellen ja Hermione
piti perää.
- Tulethan meidän kanssa Tylyahoon Hermione? Harry kysyi popsiessaan pekonia ja
kananmunia. Hermionen hiukset estivät tytön kasvoja nnäkymästä.
- En, olen pahoillani mutta sovin jo erään toisen tyypin kanssa, Hermionen ääni kuului
hiusten takaa.
- Kenen? Ron kysyi haukkana. Hermione nielaisi. Pakko kai se on kertoa, kun he
kumminkin törmäisivät Tylyahossa.
- Dracon, tyttö mutisi. Ron veti kurpitsamehua väärään kurkkuun.
- Malfoyn? Hän pärski. - Menetkö sinä Tylyahoon Draco Malfoyn kanssa! Oletko päästäsi
vialla?! Tällä kertaa Hermione punehtui kiukusta.
- Montako Dracoa me muka tunnetaan? Hän kivahti. - Joten kyllä! Menen Malfoyn kanssa
Tylyahoon. Hän on ollut minulle todella kiva. Hermione laski haarukkansa lautaselle ja purjehti
ulos Suuren Salin ovista.
Kello läheni jo puolta kymmentä kun Hermione pääsi eteisaulaan. Draco odotti jo ovien luona
ja virnisti kun Hermione pääsi hänen luokseen.
Hei Granger, Draco sanoi silmäillen tytön kireää T-paitaa.
Hei, Hermione sanoi hymyillen.
He liittyivät jonoon, joka odotti pääsevänsä linnasta. Koulun vahtimestari Argus Voro tarkasti
jokaisen oppilaan lupalapun, ennenkuin päästi heidät menemään.
Kun he pääsivät ulos porteista he suunnistivat tielle, joka johti Tylyahoon.
* * *
He olivat juuri päässeet Tylyahoon ja tutkivat nyt kauppojen näyteikkunoita, kun Draco
sanoi: Vahtikoirasi eivät näköjään halua päästää sinua silmistään.
Hermione vilkaisi taakseen ja näki Ronin, joka mulkoili heitä ja Harryn, joka piteli Ronia
varmuuden vuoksi kaavusta. Hermione tuhahti.
- Mennäänkö juomaan jotain? Hän ehdotti. Draco nyökkäsi, laittoi kätensä Hermionen
ristiselkään ja ohjasi tytön Kolmeen Luudanvarteen. Ron pihisi kiukusta taaempana.
Kun he palasivat linnaan päivän päätteeksi, Hermione piteli kädessään uutta sulkakynää,
jonka Draco oli tarjoutunut ostamaan hänelle.
- Kiitos Draco, minulla oli oikein kiva päivä, Hermione sanoi ujosti. Draco hymyili.
- Ei minullakaan ollut yhtään hullumpi päivä, otetaan joskus uusiksi, Draco sanoi puristi
Hermionea käsivarresta ja kääntyi kohti tyrmiä, jossa Luihuisen oleskeluhuone sijaitsi.
Hermione tuumi hetken ja juoksi sitten pojan perään.
- Draco, odota! Hän huudahti. Poika pysähtyi, kääntyi ja Hermione sai hänet kiinni.
Tyttö pysähtyi Dracon eteen ja kurkotti antamaan pojalle suudelman poskelle.
- Kiitos, hän vielä sanoi ja kirmasi sitten ylös portaita. Draco jäi hämmentyneenä,
mutta tyytyväisenä seisomaan paikoilleen.
Silmäkulmastaan Draco näki Ronin ja Harryn, jotka olivat juuri saapuneet linnaan.
Ronin ilme oli tyrmistynyt. Draco väläytti heille leveän hymyn ja katosi sitten tyrmiin.
Ron puhisi ja uhkui raivoa.
- Se sika, se Sika! Miten Hermione voi... Tuo! Se... SIKA! Ron änkytti punaisena.
- Tuosta änkytyksestä voisi päätellä että olet ihastunut Hermioneen, Harry totesi maltillisesti
ja alkoi nousta rappusia Ron perässään.
- Minäkö? Ehen. En minä välitä, Hermione saa olla kenen tahansa kanssa, mutta että tuollaisen
emäsian, Ron mutisi muutaman portaan Harryn takana.
- Äh kuule, anna olla. Kyllä Hermione pian huomaa, että Malfoy on pelkkä sontakasa...
Siirappisuklaa, Harry lausui tunnussanan Rohkelikkotorniin.
Hermione makoili yhdellä sohvalla ja pyöritteli sulkakynää kädessään. Hän hyräili jotain laulua
kun Harry ja Ron tulivat oleskeluhuoneeseen. He istahtivat Hermionen lähelle.
- No, oliko kiva päivä? Harry aloitti.
- Mahtava, Draco on oikea herrasmies. Hän osti minulle tämän sulkakynän, Hermione hymyili.
Ronin naama vääristyi.
- Herrasmies? Herrasmies? Malfoy? Sitten hän päästi röhönaurun ja Hermione katseli häntä
kylmästi.
- Niin. Herrasmies. Toisin kuin sinä! Hermione juoksi portaat ylös tyttöjen makuusaliin. Ron on
ääliö, hän ajatteli. Ääliö.
* * *
Seuraavan maanantain liemitunnilla Hermione loi iloisia katseita Dracoon, joka hymyili hänelle
varkain, kun kukaan ei katsonut. Kerran Draco kulki heidän pöydän ohi ja tipautti lapun Hermio-
nen kohdalle. Hermione avasi sen kädet täristen.
Granger,
nähdään tänä iltana seitsemännessä käytävässä yhdeltätoista. Siinä salakäytävän edessä.
Draco.
Hermione taitteli lapun laukkuunsa ja nyökkäsi Dracolle, joka hymyili. Sitten Hermione jatkoi
rauhanjuoman valmistamista posket hehkuen onnesta.
Päivä tuntuu matelevan, kun odottaa jotain oikein kovasti, Hermione ajatteli näreissään loitsu-
tunnilla. Mutta sitten ilta yhdeltätoista Hermione työnsi muotokuva-aukon oven auki ja livahti
käytävään.
- Minnekäs sitä ollaan menossa näin myöhään? Lihava Leidi alkoi moittia.
Hermione ei kuunnellut sitä vaan kipaisi seitsemänteen kerrokseen, jossa Draco jo odotti.
- Granger, Draco tervehti.
- Hei, Hermione vastasi. He seisoivat hetken vain tuijottamassa toisiaan, Dracon koleanharmaat
silmät tuntuivat porautuvan Hermionen pähkinänruskeisiin silmiin. Ja sitten aivan yhtäkkiä Draco
astui askelen edemmäs ja painoi huulensa kiinni Hermionen huuliin. Pojan huulet olivat pehmät ja
lämpöiset ja maistuivat hyviltä. Hermione sulki silmänsä ja kietoi käsivartensa pojan kaulaan
vastaten innokkaasti suudelmaan. Dracon kädet liikkuivat pitkin Hermionen selkää ja tuuheita ruskeita hiuksia.
Draco veti heidät salakäytävään ja he jatkoivat suutelemista vaikka kuinka kauan.
Lopulta he päätyivät istumaan salakäytävän seinää vasten ja pitämään toisian kädestä.
Hermione painautui Dracon kylkeen kiinni ja nojasi päätään tämän olkapäähän.
- Hermione? Dracon ääni kuiskasi. Hermionen sydän heitti volttia. Draco oli sanonut hänen
nimenä ensimmäisen kerran koko heidän Tylypahka vuosien aikana. Hermione ynähti kysyvästi.
- Minä taidan rakastaa sinua, poika kuiskasi ja silitteli Hermionen hiuksia. Hermione virnisti.
- Minäkin rakastan sinua, Hermione kuiskasi ja jatkoi: Vaikka meillä olikin omat vaikeutemme
löytää tunteemme niin onneksi me nyt olemme yhdessä.
Draco oli samaa mieltä ja suteli kevyesti Hermionen otsaa. Tyttö tunsi olevansa onnellisempi
kuin koskaan. Ja huomenna, hän päätti. Huomenna minä teen sovinnon Ronin kanssa. Ei hän
voisi olla kenellekään vihainen, kun oli näin onnellinen. Onneksi hänellä oli Draco, nyt mikään
ei voisi mennä pieleen, tyttö ajatteli.
Loppu.
Joo, taas Hermione/Draco paritus, mutta se nyt vaan on mun lempiparini. Laittakaa kommentteihin omia pyyntöjänne minkälaisia pareja haluaisitte. Kiitos. :)
lauantai, 22. maaliskuu 2008
Uskomatonta mutta totta
Paritus: Hermione/Draco
Tiivistelmä: Hermione on huomannut, että on ihastunut veriviholliseensa Draco Malfoyhin.
***
Hermione istui suurella kivellä polvet vedettyinä rintaansa aivan Tylypahkan
järven rannassa. Hän tuijotti hiljaa vettä, tuulen tuivertaessa hänen hiuksiaan
eteenpäin. Tästä tulisi varmasti vaikuttavan näköinen taulu, Tyttö ajatteli ja
naurahti mielessään. Oikeasti hänen ei tehnyt mieli nauraa. Hermionen ajatuk-
set viilettivät nopeammin kuin koskaan, tytön ajatellessa asiaa, joka pamahti
hänen tajuntaansa kuin pommi aamiaisella.
Hän oli aamulla astumassa ovista Suureen Saliin parhaiden ystäviensä Harryn
ja Ronin kanssa, kun hän törmäsi suoraa päätä johonkuhun, joka tuli samalla
hetkellä pois salista. Kun Hermione nosti katseensa hän kohtasi koleanharmaat
silmät ja platinanvaaleat hiukset. Draco Malfoy.
- Hei Granger, varoisit vähän, Draco murahti ja tuijotti Hermionea silmiin.
- Anteeksi. En huomannut sinua, Hermione mumisi, laski katseensa noista
harmaista silmistä ja punastui hieman. Draco vilkuili Hermionea uteliaana,
mutta jatkoi sitten matkaa portaisiin.
Hermione vilkaisi pojan perään samalla kun Ron nykäisi häntä hihasta.
- Hei, mennään jo, minä kuolen nälkään, Ron marisi ja Hermione käänsi
katseensa poikaan. - Hei, miksi sinä punastuit? Ron huudahti.
- Enkä punastunut! Hermione väitti.
- Punastuitpas!
- Enkä!
- Mennään jo! Harry huudahti ja astui Suureen Saliin.
He kinastelivat koko matkan paikoilleen Rohkelikko pöydän puoleen väliin.
Hermione selitti Ronille, että hänellä oli kuuma villapaidassaan, mutta kun
he istuutuivat Hermione alkoi miettiä. Punastuiko hän oikeasti siksi, että
Malfoy tuijotti häntä? Hermione ei voinut uskoa sitä. Draco Malfoy oli ollut
heidän vihamiehensä ensimmäiseltä luokalta lähtien, eivätkä Harry ja Ron
voineet sietää poikaa vieläkään.
Seuraavan kerran Hermione törmäsi poikaan tullessaan muodonmuutosten
tunnilta. He törmäsivät jälleen kirjaimellisesti niin, että heidän päänsä kolahtivat
yhteen.
- Kylläpä sinulla on kova hinku tänään törmätä minuun Granger, Malfoy oli sanonut.
- Anteeksi, Hermione sanoi jälleen. - En tiedä mikä minua tänään vaivaa. Olen kai
tulossa kipeäksi. Draco tuijotti Hermionea jälleen suoraan silmiin ja Hermione tunsi
kutistuvansa. Tyttö laski katseensa ja yritti kiertää Dracon oikealta, mutta samalla
hetkellä Draco astui askeleen vasemmalle, Hermione yritti väistää tällä kertaa
vasemmalta puolelta ja Draco astui samalla oikealle. He tanssahtelivat hetken näin
kunnes Draco tarttui Hermionea käsivarsista ja siirsi tytön syrjään.
- Törmäillään taas Granger, Draco sanoi, virnisti hiukan ja katosi seuraavalle käytävälle.
Hermione jäi tuijottamaan pojan perään ja hänen käsivarsiaan kihelmöi kohdista, joista Draco oli häntä koskenut. Nyt tyttö oli varma siitä, että hän oli ihastunut Draco Malfoyhin.
***
Kova tuulenpuuska pyyhkäisi järven yli ja Hermione kiersi kätensä polviensa ympäri
ja nojasi leuallaan polviinsa. Hän paleli, mutta ei halunnut lähteä vielä linnaan, ettei
törmäisi Malfoyhin. Yksinäinen kyynel vierähti tytön poskelle ja tyttö puhalsi
tuskastuneena ilmaa ulos keuhkoistaan.
Samassa kyyneliä alkoi tulla hieman useampia ja Hermione päästi pienen nyyhkäisyn.
Ei hän sen takia itkenyt, ettei Draco osoittanut yhtään kiinnostusta häneen, vaan sen
takia, että hän ei voinut uskoa, että oli sortunut ihastumaan veriviholliseensa. Hermione
tuijotti lasittunein silmin kylmään veteen.
Sinä olet typerys Hermione Granger, hän sanoi itselleen. - Typerys! Et sinä voi ottaa ja
ihastua Draco Malfoyhin. Yritä nyt uskoa, sinulle sopii paljon paremmin joku hikipinko
Korpinkynsi tai Rohkelikko, mutta ei, ei Luihuinen!
Hermionen suorittaessa yksinpuheluaan, hän ei huomannut että hänen taakseen oli
ilmestynyt hahmo. Hahmo liikkui hitaasti kohti kiveä jolla Hermione yhä puhui itselleen
ja välillä nyyhkäisi.
Kuvittele nyt jos Malfoy saisi tietää, että olet pihkassa häneen? Hermione mutisi ja
tuhahti. - Hän nauraisi itsensä kuoliaaksi ja seuraavaksi siitä tietäisi koko koulu.
- Oletko tosissasi? Hermione kuuli selkänsä takaa.
Tyttö kääntyi katsomaan ja näki kauhistuksekseen platinanvaalean pään ja harmaat
silmät.
- Draco! Kuinka.... Kuinka kauan olet ollut siinä? Hermione henkäisi ja punastui
tomaatinpunaiseksi.
- Tarpeeksi kauan kuullakseni puhelusi, Draco sanoi hiljaa kädet taskuissaan.
- Tarkoititko todella sitä? Poika jatkoi.
- En! En tietenkään! Hermione valehteli, mutta tiesi sen kuulostavan surkealta ja
ähkäisi. - Kyllä, kyllä minä tarkoitin.
Tyttö hautasi pään käsiinsä ja alkoi niiskuttaa.
- Hermione.... Onko sinulla tunteita minua kohtaan? Draco varmisti.
- Hermione hätkähti, Draco oli sanonut häntä Hermioneksi, ei Grangeriksi.
- On, Hermione kuiskasi.
Draco astui askelen lähemmäksi.
- Sitten on kai sopivaa kertoa, että minullakin on nykyään ollut aika lämpimiä
ajatuksia sinua kohtaan, poika kuiskasi todella hiljaa.
Hermione nosti päänsä ja kysyi: Mitä?
- Kuulit kyllä. Minäkin pidän sinusta...
Hermione kääntyi istumaan Dracoa kohti ja sanoi: Jos tämä on pilaa, se Ei naurata.
Draco pudisti päätään. - Ei se ole pilaa.
Hermione vilkaisi poikaan joka tuijotti takaisin. Sitten, kuin hidastetussa filmissä poika
levitti kätensä kuin kutsuen Hermionea luokseen. Hermione niiskaisi, naurahti ja pyyhkäisi
viimeisen kyyneleen poskeltaan, nousi kiveltä ja juoksi Dracon luo. Poika puristi Hermionen
rintaansa vasten ja hengitti tytön tuoksua. Hermione käänsi katseensa ylöspäin ja Draco
tuijotti alas Hermioneen. Pojan pää läheni ja Hermione tiesi mitä tapahtuisi. Draco painoi
huulensa tytön huulia vasten ja kallisti tätä hieman taaksepäin. Se oli paras suudelma
minkä Hermione oli koskaan saanut. He seisoivat siinä kietoutuneina toisiinsa pitkään,
kunnes Draoc irrottautui ja otti Hermionea kädestä kiinni.
- Mennään sisälle, täällä on kylmä ja sinä olet istunut täällä jo hyvän tovin, Draco sanoi
lempeästi. Hän otti Hermionen kainaloonsa ja ohjasi tämän kohti linnan ovia. Hermionen
elämä hymyili. Kaikki oli nyt hyvin, hänellä oli Draco.
Loppu.
***
Tämä oli eka ficci jonka kirjoitan joten se saattaa näkyä tekstissä. Teksti on myös lyhyt, mutta kirjoitan seuraavista pidempiä.
Tiivistelmä: Hermione on huomannut, että on ihastunut veriviholliseensa Draco Malfoyhin.
Hermione istui suurella kivellä polvet vedettyinä rintaansa aivan Tylypahkan
järven rannassa. Hän tuijotti hiljaa vettä, tuulen tuivertaessa hänen hiuksiaan
eteenpäin. Tästä tulisi varmasti vaikuttavan näköinen taulu, Tyttö ajatteli ja
naurahti mielessään. Oikeasti hänen ei tehnyt mieli nauraa. Hermionen ajatuk-
set viilettivät nopeammin kuin koskaan, tytön ajatellessa asiaa, joka pamahti
hänen tajuntaansa kuin pommi aamiaisella.
Hän oli aamulla astumassa ovista Suureen Saliin parhaiden ystäviensä Harryn
ja Ronin kanssa, kun hän törmäsi suoraa päätä johonkuhun, joka tuli samalla
hetkellä pois salista. Kun Hermione nosti katseensa hän kohtasi koleanharmaat
silmät ja platinanvaaleat hiukset. Draco Malfoy.
- Hei Granger, varoisit vähän, Draco murahti ja tuijotti Hermionea silmiin.
- Anteeksi. En huomannut sinua, Hermione mumisi, laski katseensa noista
harmaista silmistä ja punastui hieman. Draco vilkuili Hermionea uteliaana,
mutta jatkoi sitten matkaa portaisiin.
Hermione vilkaisi pojan perään samalla kun Ron nykäisi häntä hihasta.
- Hei, mennään jo, minä kuolen nälkään, Ron marisi ja Hermione käänsi
katseensa poikaan. - Hei, miksi sinä punastuit? Ron huudahti.
- Enkä punastunut! Hermione väitti.
- Punastuitpas!
- Enkä!
- Mennään jo! Harry huudahti ja astui Suureen Saliin.
He kinastelivat koko matkan paikoilleen Rohkelikko pöydän puoleen väliin.
Hermione selitti Ronille, että hänellä oli kuuma villapaidassaan, mutta kun
he istuutuivat Hermione alkoi miettiä. Punastuiko hän oikeasti siksi, että
Malfoy tuijotti häntä? Hermione ei voinut uskoa sitä. Draco Malfoy oli ollut
heidän vihamiehensä ensimmäiseltä luokalta lähtien, eivätkä Harry ja Ron
voineet sietää poikaa vieläkään.
Seuraavan kerran Hermione törmäsi poikaan tullessaan muodonmuutosten
tunnilta. He törmäsivät jälleen kirjaimellisesti niin, että heidän päänsä kolahtivat
yhteen.
- Kylläpä sinulla on kova hinku tänään törmätä minuun Granger, Malfoy oli sanonut.
- Anteeksi, Hermione sanoi jälleen. - En tiedä mikä minua tänään vaivaa. Olen kai
tulossa kipeäksi. Draco tuijotti Hermionea jälleen suoraan silmiin ja Hermione tunsi
kutistuvansa. Tyttö laski katseensa ja yritti kiertää Dracon oikealta, mutta samalla
hetkellä Draco astui askeleen vasemmalle, Hermione yritti väistää tällä kertaa
vasemmalta puolelta ja Draco astui samalla oikealle. He tanssahtelivat hetken näin
kunnes Draco tarttui Hermionea käsivarsista ja siirsi tytön syrjään.
- Törmäillään taas Granger, Draco sanoi, virnisti hiukan ja katosi seuraavalle käytävälle.
Hermione jäi tuijottamaan pojan perään ja hänen käsivarsiaan kihelmöi kohdista, joista Draco oli häntä koskenut. Nyt tyttö oli varma siitä, että hän oli ihastunut Draco Malfoyhin.
***
Kova tuulenpuuska pyyhkäisi järven yli ja Hermione kiersi kätensä polviensa ympäri
ja nojasi leuallaan polviinsa. Hän paleli, mutta ei halunnut lähteä vielä linnaan, ettei
törmäisi Malfoyhin. Yksinäinen kyynel vierähti tytön poskelle ja tyttö puhalsi
tuskastuneena ilmaa ulos keuhkoistaan.
Samassa kyyneliä alkoi tulla hieman useampia ja Hermione päästi pienen nyyhkäisyn.
Ei hän sen takia itkenyt, ettei Draco osoittanut yhtään kiinnostusta häneen, vaan sen
takia, että hän ei voinut uskoa, että oli sortunut ihastumaan veriviholliseensa. Hermione
tuijotti lasittunein silmin kylmään veteen.
Sinä olet typerys Hermione Granger, hän sanoi itselleen. - Typerys! Et sinä voi ottaa ja
ihastua Draco Malfoyhin. Yritä nyt uskoa, sinulle sopii paljon paremmin joku hikipinko
Korpinkynsi tai Rohkelikko, mutta ei, ei Luihuinen!
Hermionen suorittaessa yksinpuheluaan, hän ei huomannut että hänen taakseen oli
ilmestynyt hahmo. Hahmo liikkui hitaasti kohti kiveä jolla Hermione yhä puhui itselleen
ja välillä nyyhkäisi.
Kuvittele nyt jos Malfoy saisi tietää, että olet pihkassa häneen? Hermione mutisi ja
tuhahti. - Hän nauraisi itsensä kuoliaaksi ja seuraavaksi siitä tietäisi koko koulu.
- Oletko tosissasi? Hermione kuuli selkänsä takaa.
Tyttö kääntyi katsomaan ja näki kauhistuksekseen platinanvaalean pään ja harmaat
silmät.
- Draco! Kuinka.... Kuinka kauan olet ollut siinä? Hermione henkäisi ja punastui
tomaatinpunaiseksi.
- Tarpeeksi kauan kuullakseni puhelusi, Draco sanoi hiljaa kädet taskuissaan.
- Tarkoititko todella sitä? Poika jatkoi.
- En! En tietenkään! Hermione valehteli, mutta tiesi sen kuulostavan surkealta ja
ähkäisi. - Kyllä, kyllä minä tarkoitin.
Tyttö hautasi pään käsiinsä ja alkoi niiskuttaa.
- Hermione.... Onko sinulla tunteita minua kohtaan? Draco varmisti.
- Hermione hätkähti, Draco oli sanonut häntä Hermioneksi, ei Grangeriksi.
- On, Hermione kuiskasi.
Draco astui askelen lähemmäksi.
- Sitten on kai sopivaa kertoa, että minullakin on nykyään ollut aika lämpimiä
ajatuksia sinua kohtaan, poika kuiskasi todella hiljaa.
Hermione nosti päänsä ja kysyi: Mitä?
- Kuulit kyllä. Minäkin pidän sinusta...
Hermione kääntyi istumaan Dracoa kohti ja sanoi: Jos tämä on pilaa, se Ei naurata.
Draco pudisti päätään. - Ei se ole pilaa.
Hermione vilkaisi poikaan joka tuijotti takaisin. Sitten, kuin hidastetussa filmissä poika
levitti kätensä kuin kutsuen Hermionea luokseen. Hermione niiskaisi, naurahti ja pyyhkäisi
viimeisen kyyneleen poskeltaan, nousi kiveltä ja juoksi Dracon luo. Poika puristi Hermionen
rintaansa vasten ja hengitti tytön tuoksua. Hermione käänsi katseensa ylöspäin ja Draco
tuijotti alas Hermioneen. Pojan pää läheni ja Hermione tiesi mitä tapahtuisi. Draco painoi
huulensa tytön huulia vasten ja kallisti tätä hieman taaksepäin. Se oli paras suudelma
minkä Hermione oli koskaan saanut. He seisoivat siinä kietoutuneina toisiinsa pitkään,
kunnes Draoc irrottautui ja otti Hermionea kädestä kiinni.
- Mennään sisälle, täällä on kylmä ja sinä olet istunut täällä jo hyvän tovin, Draco sanoi
lempeästi. Hän otti Hermionen kainaloonsa ja ohjasi tämän kohti linnan ovia. Hermionen
elämä hymyili. Kaikki oli nyt hyvin, hänellä oli Draco.
Loppu.
***
Tämä oli eka ficci jonka kirjoitan joten se saattaa näkyä tekstissä. Teksti on myös lyhyt, mutta kirjoitan seuraavista pidempiä.
lauantai, 22. maaliskuu 2008
Romance
Romantiikka tyylisiä tarinoita on löydettävissä täältä.
1. Uskomatonta mutta totta (Hermione/Draco)
2. Vaikeuksien kautta voittoon (Hermione/Draco)
1. Uskomatonta mutta totta (Hermione/Draco)
2. Vaikeuksien kautta voittoon (Hermione/Draco)
